istuskelin ulkona kuuntelemassa illan viimeisiä lintuja...ja ihastelin auringon maalaamaa taivaanrantaa...ikävä miestä...meidän parisuhteessa on viikkoja jolloin vain nukutaan samassa sängyssä muttei nähdä hereillä lainkaan,ja juuri tälläinen viikko on tunnin päästä päättymässä,alkaakseen sunnuntaina taas uudelleen..on haastavaa sovittaa yhteen elämä;mies ajaa rekkaa ja minä teen 3-vuoroduunia..siihen lisätään vielä teini-ikäisiä poikia ja varhaismurkku tyttö,niin eipä elämästä puutu haastetta..joskus sitä jopa on liikaa.
Miten helkkarissa tästäkin viikosta selvittiin?
Huomenna olisi tiedossa laatuaikaa rakkaan kanssa festareiden merkeissä...kiinnostus lähtemiseen on lähestulkoon nolla, nyt kun hereilläolo tunteja on takana 21h..ehkä se huomenna on mielikin korkeemmalla kun saunoo ensin ja sitten nukkuu kunnon yö-unet...
